Haaste etenee hienosti! Siirrytään seuraavaan valintaan.
4. valinta
Ryhmä 1
Heidi Jaatinen: Koski
1894. Tuure ei halua Venäjän armeijaan. Hän keksii keinon: hänpä etsiikin talon, josta puuttuu isäntä, ja änkeää vävyksi. Kun vaimo Hilma yksitoista lasta synnytettyään kuolee lapsivuoteelle, Tuure astelee Hilman sisaren luokse ja pyytää vanhimman tyttären kättä. Stiina suostuu kosintaan mutta miettii, miten koskaan ehtii laittaa niin paljon ruokaa, että Tuure saadaan kylläiseksi. Tuuren poika Paavo tarttuu lusikan sijasta aseeseen ja lähtee Varkauteen ja Vienan Karjalaan sotimaan.
Koski kertoo uusperheestä, jossa miehet syövät ja naiset yrittävät rakastaa. Se on romaani sodasta, uusista aluista ja ihanteiden luhistumisesta, hinnasta, jonka jälkipolvet maksavat. Silti: ei koskaan niin kipeää etteikö maistuisi tirripaisti. Tyyli on Jaatista parhaimmillaan: mehevää, herkkää ja kirpakkaa. Koski aloittaa pääosin Kiuruvedelle sijoittuvan kirjasarjan. Teos on kuin seitsemän sortin pikkuleipäkattaus, jossa ei ole yhtään äkkimakeaa tai esanssista leivosta.
Sirpa Kähkönen: Rautayöt
Kuopiolaisen pihapiirin ihmiskohtaloissa kuvastuvat vuoden 1940 kuuman kesän tapahtumat. Talvisota on tuoreessa muistissa ja uudesta sodasta huhutaan. Anna on kaksosvauvojen äitinä sidottu kotiin, vaikka apuna onkin käly Hilda. Aviomies Lassi ei tahdo kestää sotamuistojaan, eikä hänestä ole perheen elättäjäksi. Lapset on silti ruokittava joka päivä, vanhasta anopista huolehdittava. Osuusliikkeen ravintolan tarjoilijatar Helvi tuo Annan elämään uusia tuulia.
Kähkönen kertoo lämpimästi ja tarkasti ja myötäeläen historian suurista käänteistä sellaisina kuin ne näkyvät pienten ihmisten kuvastimessa.
Antonio Iturbe: Auschwitzin kirjastonhoitaja
Hurja tositarina tytöstä, joka loi toivoa äärimmäisen pahuuden keskelle
Dita joutui 14-vuotiaana Auschwitziin. Hänestä tuli rohkeutensa ansiosta maailman pienimmän ja salaisimman kirjaston urhea hoitaja, joka vaali henkensä uhalla kahdeksan kirjan kokoelmaansa.
Antonio Iturbe haastatteli kirjaa varten holokaustista selvinnyttä Dita Krausia, jonka uskomattomaan tarinaan kirja perustuu. Kansainvälistä menestysromaania on myyty maailmanlaajuisesti jo yli 700 000 kappaletta, ja siitä on tekeillä elokuva.
”Vahva ylistys elämänvoimalle.” – Kirkus Reviews
Tommi Kinnunen: Neljäntienristeys
Hienovaraisen tarkkanäköinen romaani ihmisistä, jotka rakentavat unelmansa luvattomiin harjakorkeuksiin.
Nuori pitäjänkätilö Maria herättää ympäristössään epäilystä. Hankalia synnytyksiä kunnialla hoitava nainen saa viimein tahtomaansa arvostusta, mutta ei huomaa jääneensä oman kaipuunsa vangiksi.
Aviottomana syntynyt Lahja-tytär tahtoo kerätä elämäänsä kaiken sen, minkä äiti omastaan painolastina hylkäsi. Sodan polttamaan pohjoiseen palaava pakolainen kaipaa avioliitossaan kosketusta, kun taas sotasankari Onni etsii kaupungeista lyhyeksi jääviä, kiellettyjä onnenhetkiä.
Vuosikymmeniä myöhemmin Kaarina sisustaa appensa unelmista tyhjenneen talon ja tahtoo purkaa sitä, mitä toiset ovat äänettömäksi rakentaneet.
Terhi Rannela: Frau
Lina Heydrich, natsipyöveli Reinhard Heydrichin leski, on jo vanha nainen. Hän on päättänyt antaa elämänsä viimeisen haastattelun luotettavalle toimittajalle. Vuosikymmeniä hänen miehestään on kerrottu karkeita valheita, mutta nyt Lina kertoisi totuuden. Muistoissaan nainen palaa 1940-luvulle, jolloin hän eli elämänsä onnellisinta aikaa. Hänen miehensä oli ylennetty Böömin ja Määrin protektoraatin käskynhaltijaksi ja perhe asettautui ylelliseen kartanoon Prahan lähelle. Lina eli kuninkaallista elämää ruusupuutarhaa ja lapsiaan hoitaen. Prahassa perhettä kohtasi kuitenkin tragedia, kun toukokuussa 1942 SOE:n agentit hyökkäsivät Reinhard Heydrichin kimppuun kohtalokkain seurauksin. 42 vuotta miehensä kuoleman jälkeenkin Lina näkee tästä unta joka yö.
Historiallisiin tapahtumiin perustuva Frau valottaa kiistellyn natsikenraalin persoonaa vaimon näkökulmasta. Se on tarina suuresta rakkaudesta ja valtaan sairastumisesta. Heydrichin salamurhasta seurauksineen tuli lopulta pala järkyttävintä sotahistoriaa. Lina Heydrichilla on myös yllättävä yhteys Suomeen, sillä 1960-luvulla hän avioitui teatterinjohtaja Mauno Mannisen, Anni Swanin pojan, kanssa.
Saitko kirjan luettua? Voit siirtyä seuraavaan valintaan tästä linkistä!
Ryhmä 2
Kaustislainen tarina-arkku
Eläkeliiton Kaustisen yhdistys on tehnyt kulttuuriteon ja kerännyt kaustilaisia tarinoita ja sanontoja kansien väliin. Kaustislainen tarina-arkku -historiateoksen kautta toivotaan tarinoille ja sanonnoille lisää elinaikaa. Kirjassa on niin pieniä tarinoita, haastatteluja kuin kirjoituksiakin yhteensä yli 40 kirjoittajalta.
Pekka Palola: Vieraan taivaan alla
Kirjassa kerrotaan nuoren keskipohjalaisen lapsiperheen elämästä kahdeksankymmentäluvun puolessa välissä muutaman kuunkierron aikana. Perhekeskeisyys ja ihmissuhteet ovat tärkeässä asemasssa.
Tarinan keskiössä on nuori isä Pauli Pajuranta ja hänen toimeentuloa hankkiessaan kokemansa tapahtumat. Ihmisten erilaisuus askarruttaa ja tunteellisuus vaivaa miehen mieltä.
Puoliso Leena on tarinan tapahtuma-aikaan perheenlisäyksen vuoksi kotiäitinä. Pariskuntaa auttaa pärjäämään ja toimistaan selviytymään avoin mieli ja ennakkoluuloton elämänasenne huumoriakaan unohtamatta.
Raimo Aspfors: Paholainen poistui pappilasta
Paholainen poistui pappilasta tuo esille fil. tri ja rovasti Raimo Aspforsin kohtaamia merkillisiä jopa mystisiä tapahtumia lapsena, nuorena miehenä, isänä ja vaarina sekä pappina ja tutkijana. Henkilökohtaisten kokemusten lisäksi teokseen sisältyy runsaasti historiallista ainesta, joka sijoittuu ensisijaisesti kirjoittajan kotiseutuun ja hänen työuraansa.
Kirjan aineisto on koottu vuosikymmenien varrella ja se on osaltaan rikastuttanut viranhoitoon liittyneitä saarnoja, puheita ja lukemattomia keskusteluhetkiä. Monet kertomukset ovat saaneet kuulijan ihmettelemään, kyselemään ja etsiytymään lähemmäksi Luojaa. Toiset kertomukset ovat antaneet aihetta hymylle ja naurulle. Kirjan tärkein anti on ihmettely, huumori ja johdatukseen luottaminen. Asiat ovat tänään hyvin, huomenna vielä paremmin.
Simo Westerholm: Ju pet sanoi Santeri
Matka Isoltakankaalta Kappelinkankaalle ei ole kilometreissä mitattuna pitkä. Näiden kankaiden väliin mahtuu kuitenkin yksi kokonainen ihmisikä ja merkittävä osa kehittyvän Kaustisen historiaa.
Kaustisen Isoltakankaalta lähti alkuun Santeri Isokankaan liikemiestaival, joka johti hänet Kappelin Pormestariksi ja kahvilanisännäksi. Sahojen, myllyjen, tiilitehtaiden ja kahviloiden avulla lannistumaton toimen mies vei itsensä ja perheensä läpi vaikeiden aikojen turvaten toimeentulon vielä useille muillekin.
Tuskin olisi muinoin Väinämöisen soitannasta Kaustisen kedoille putoilleiden sävelten henkikään jaksanut elää sota-aikojen hallaöiden katveessa, ellei Santeri Isokankaan uupumaton into herätellyt taitajia kansansoiton ja purppurin pariin.
Näistä ja monista muista toimistaan oli tunnettu mies, joka uskoi itseensä, kansanmusiikkiin ja Kaustiseen – Santeri Isokangas Kaustiselta, ju pet.
Isän kirjeitä sodasta 1939–1941
Isän kirjeitä sodasta 1939–1941 sisältää kaustislaisen Matti Järvelän sota-aikaisen kirjeenvaihdon kotiin vaimolle ja lapsille, lähisukulaisille sekä ystäville. Kirjeiden joukossa on myös perheen ja ystävien kirjeitä Matille rintamalle. Matti Järvelä kaatui 31-vuotiaana neljän alle 7-vuotiaan tyttären isänä Prääsässä Itä-Karjalassa 7. syyskuuta 1941.
Saitko kirjan luettua? Voit siirtyä seuraavaan valintaan tästä linkistä!
