Hienoa, olet lukenut jo ensimmäisen kirjan! Siirrytään seuraavaan valintaan.
2. valinta
Ryhmä 1
Winston Graham: Kapinallinen
Cornwall, 1783-87. Ross Poldark palaa haavoittuneena Yhdysvaltain vapaussodasta kotiinsa pieneen englantilaiseen kaivos- ja kalastajakylään. Perillä Ross saa kuulla isänsä kuolleen, kotitilansa ränsistyneen ja rakastamansa naisen kihlautuneen hänen serkkunsa kanssa.
Vaikka Ross tajuaa olevansa ulkopuolinen kovaa vauhtia muuttuvassa maailmassa, hän ei anna periksi. Hänen epätoivoisia kaivosmiehiä ja talonpoikia kohtaan tuntemansa sympatia kantaa yli luokkarajojen ja vaikeiden aikojen. Suurin käännekohta miehen elämässä on kuitenkin se, kun hän pelastaa katukahakan keskeltä nuoren nälkiintyneen tytön ja ottaa hänet kotiinsa palkolliseksi.
Mikko Kamula: Ikimetsien sydänmailla
”Äkkiä Heiska kavahti taaksepäin. Naisen selässä oli jotain kovaa ja kyhmyräistä. Hän tuijotti Heiskaa kaipaavasti mutta selvästi varuillaan, olkapäät jännittyneinä. Muistutti jälleen villiä kissaeläintä. Silloin Heiska ymmärsi. Nainen ei ollut ihminen.”
Mitä tiedät suomalaisesta mytologiasta? Metsänhaltijoita, maahisia, jättiläisiä, noitia, tietäjiä ja nykyään jo lähes unohtuneita jumalia. Millaista elämä oikeasti oli keskiajalla? Entä jos vanhat myytit olisivatkin totta?
Ikimetsien sydänmailla aloittaa kuusiosaisen Metsän kansa -sarjan, joka kertoo Juko Rautaparran uudisraivaajaperheestä 1400-luvun Savossa. Vanhin poika Heiska haaveilee sankariteoista erämiehenä, Varpu odottaa kesällä järjestettäviä Ukon vakkajuhlia, ja Tenho on kiinnostunut tietäjien taioista ja metsän salaperäisistä olennoista. Kaikki tämä unohtuu, kun lappalaisnoidan nostattama karhu hyökkää perheen kimppuun. Kodinhaltija puolustaa omiaan, mutta kontio onnistuu silti viemään mukanaan vastasyntyneen Mielon. Juko Rautaparta vannoo kostoa.
Romaanissa todellinen historiankirjoitus ja ikivanha kansanusko kietoutuvat toisiinsa. Myytit ja uskomukset heräävät eloon eepoksessa, joka liikkuu fantasiakirjallisuuden ja historiallisen proosan rajamailla. Kiehtova tarinankerronta ja kulttuurintutkimus yhdistyvät tavalla, jota ei ole aiemmin Suomessa nähty.
Tamara McKinley: Merten taa
On vuosi 1768. Tuhansia vuosia Australiaa ovat asuttaneet mantereen omaperäistä luontoa ymmärtävät aboriginaalit. Mutta jättiläismäiset laivat täynnä valkoisia miehiä ovat saapumassa. Alkuasukkaat eivät voi aavistaa laivojen tuovan mukanaan väkivaltaa ja kulkutauteja.
Laivassa purjehtii myös nuori aatelismies Jonathan. Rakastettu Susan on jäänyt odottamaan Englantiin – ja saa odottaa kolme vuotta, kunnes päättää avioitua toisaalle. Hänenkin tiensä vie aikanaan maailman toiselle puolelle, missä entiset rakastavaiset kohtaavat uudelleen. Australiaan päätyy myös Susanin veli – rangaistusvankina.
Trilogian aloittava Merten taa on nautinnollista luettavaa kaikille löytöretkistä ja eksoottisen miljöön kuvauksesta kiinnostuneille.
Jean M. Untinen-Auel: Luolakarhun klaani
Ayla menettää lapsena perheensä maanjäristyksessä ja joutuu kokonaan toisen ihmislajin, Luolakarhun klaanin, kasvatettavaksi. Vankkarakenteiset, karvaiset ja lyhyet klaanilaiset hämmästelevät tytön siroa vartaloa ja vaaleaa ihoa; heidän mielestään Ayla on ruma. Ihmetystä herättää myös vieraan äänekkyys. Tyttö itkee ja nauraa, kun taas klaanilaiset itse osoittavat tunteensa pelkkien eleiden avulla.
Eniten klaanilaisia suututtaa Aylan niskurointi kauan sitten laadittuja, vanhoja hyviä sääntöjä vastaan. Aylaa ei voi kuitenkaan lannistaa, sillä hänellä on valtava elämänhalu ja suojelijanaan Suuren Luolaleijonan henki. Hänen veressään virtaa ihmiskunnan tulevaisuus.
Eeva Vuorenpää: Kaksi rantaa
Kaksi rantaa on historiallinen romaani suomalaisten Amerikan-siirtolaisuudesta. Se on rohkean Hannan huima elämäntarina, joka vie 17-vuotiaan maalaistytön Atlantin valtameren yli 1920-luvun kuohuvaan New Yorkiin.
Miljoonakaupunki on Hannasta loistossaan kiehtova, pelottavakin. Tutuksi tulevat elokuvat, jazzklubit, Keskuspuiston luistinrata, Long Islandin uimaranta ja ennen kaikkea Haali, jonne kaupungin suomalaisyhteisö kokoontuu viikoittain tanssimaan ja pitämään hauskaa.
Yllättäen Hanna kutsutaan keittiötöistä sisäköksi kaivosmiljonäärin upeaan taloon. Koti-ikävä kaihertaa kuitenkin ajoittain kaiken loiston keskellä.
Kun viisi vuotta on kulunut, Hanna päättää lähteä käymään Suomessa, missä häntä odottavat vaikeat päätökset.
Kaksi rantaa, kaksi erilaista maailmaa kamppailevat Hannan sisimmässä. Kumpaan hän kuuluu? Kumpaan rakentaa pysyvästi elämänsä?
Eeva Vuorenpään kartanosarjan historialliset romaanit ovat myyneet yli 30 000 kpl. Antti Tuuria lukuun ottamatta suomalaisten Amerikan-siirtolaisuudesta ei ole juuri kirjoitettu romaaneja. Eeva Vuorenpää tarjoilee naisen näkökulman tähän mielenkiintoiseen ja dramaattiseenkin vaiheeseen Suomen historiassa.
Bernard Cornwell: Viimeinen kuningaskunta
800-luvulla elävä Uhtred on englantilainen poika, joka jää orvoksi 10-vuotiaana ja jonka tanskalaiset ottavat hoiviinsa ja opettavat viikinkien tavoille. Hänen kohtalonsa on kuitenkin kietoutunut yhteen kuningas Alfredin elämän kanssa.
Alfred hallitsee Wessexiä, ainoaa jäljellä olevaa englantilaista kuningaskuntaa, joka pitää pintansa tanskalaisten hyökkäyksiä vastaan. Uhtredin kasvuvuosia leimaavat englantilaisten ja tanskalaisten välinen valtataistelu sekä kristinuskon ja pakanuuden kilpailu. Uhtred on epävarma siitä, kenen puolelle hän kuuluu, mutta yllättävä ja väkivaltainen tapahtumasarja vie hänet englantilaisten puolelle, jonne häntä sitoo myös avioliitto englantilaisen naisen kanssa.
Kun Uhtredin vaimo ja poika katoavat tanskalaisten maihinnousun aiheuttamassa sekasorrossa, hänen on kohdattava yksi tanskalaisten mahtavimmista sotapäälliköistä meren äärellä käytävässä taistelussa.
Saitko kirjan luettua? Voit siirtyä seuraavaan valintaan tästä linkistä!
Ryhmä 2
Unto Ek: Koiria, miehiä ja koppeloita : tarinoita erältä ja erän vieriltä
Unto Ekin erätarinoista henkii aito ja lämmin suhde luontoon ja eläimiin. Hän on liikkunut ikänsä metsästysretkillä ja tarkkaillut ympäristöään vartiotulilla. Hän osaa erottaa pienet, huvittavatkin luonnon liikahdukset, joita tavallisen metsässä liikkujan silmä ja korva eivät tavoita.
Tarinat kertovat menneiden vuosikymmenten eränkävijöistä, joille saalis oli välttämätön leivän jatke perheen ruokapöydässä. Tapahtumat liikkuvat erätulilla ja kairoilla aikoina, jolloin karhujen läpsyttely aavan kaarroilla ja suden jäljet talvisilla maitoladuilla olivat tavallinen näky metsän kulkijalle.
A. E. Järvinen: Salojen valtias : kertomus karhusta ja ihmisistä
Jännittävä ja huumorinsävyinen karhutarina kuuluu tekijän ensimmäisiin teoksiin. Se ilmestyi 1934, neljä vuotta Tapion taloissa -esikoisteoksen jälkeen.
Kari Kovalainen: Hanhikaira
Ihminen ajattelee olevansa luomakunnan herra, mutta pärjäävätkö sopulit ja rotat paremmin tosipaikan tullen? Luonto ei piittaa ihmisestä, mutta retki erämaahan voi silti hoitaa särkynyttä.
Kari Kovalainen kuvaa eränovelleissaan metsissä, kairoissa ja tuntureilla liikkuvia ihmisiä – ja luontoa, joka on ihmistä suurempi. Hanhikairan taitavasti ja moniulotteisesti kirjoitetuissa 13 novellissa luodataan myös ihmisen yöpuolta ja toisinaan kerrontaa sävyttää viisto huumori.
Pentti H. Tikkanen: Kairojen taivaltajia
Eturivin erä- ja sotakirjailija taivaltaa uudessa teoksessaan Lapin mahtavissa kairoissa ja kalavesillä. Hirven ja karhun pyynnistä ei puutu jännittäviä tilanteita eikä yllättäviä sattumuksia, ja mukana on myös hiuksia nostattavia tositarinoita karhujen ja ihmisten satunnaisista kohtaamisista.
Tikkanen pohdiskelee myös Lapin tekoaltaiden sekä Tornio-Muoniojoen kalakantojen tilaa. Vuoden 1999 vaisu lohikesä näytti lopullisesti, kuinka selvästi joen lohikannan tila on riippuvainen meripyynnin säätelystä – tai säätelyn puutteesta.
Antti Tuuri: Tenoa soutamassa
”Olin pitkään sitä mieltä, että lohen soutaminen Tenolta on turhanpäiväistä puuhaa: laskuvuorojen jonottamista koskien niskoilla, tappeluja parhaista kalastuspaikoista ja herrojen ryypiskelymatkoja. Kun sitten sattumalta jouduin Tenolle, löysin sen virran, joka kalamiehiä rannoilleen vuodesta toiseen vetää. Valtavirran voima, veden kirkkaus, rantojen kauneus ja Lapin kesäöiden merkillinen valo ottivat valtaansa. Ja lohta soudettiin, joskus saatiinkin.”
Saitko kirjan luettua? Voit siirtyä seuraavaan valintaan tästä linkistä!
